Niin vaikeni ääni tassujen,
sammui liekki suuren sydämen.
Jätti surun suuren, valtavan,
sisintämme kalvavan.
On poissa katse tummien silmien,
ja haukku -sitä kuule en.
Vaan jokainen kaunis muisto,
hetki täynnä elämää,
kun näitä muistelen -
en koskaan yksin jää.

*****

Älkää turhaan itkekö.
Sain elää rikkaan elämän
ja nyt on minun aikani päästä lentoon.
Saada takaisin nuoruuteni elinvoimat,
olla vapaa liitämään lailla linnun.
Ja muistakaa, että en ole kokonaan poissa.
Vaikka ette minua enää näe,
kuljen silti mukananne.
Jään asumaan sydämiinne.
Minä katselen teitä pilvistä,
seuraan joka askeltanne.
Minä vartioin untanne.
Kun olette surullisia tai yksinäisiä,
minä olen luonanne.
Eikä eromme ole ikuinen,
vielä tulee päivä jolloin taas tapaamme.